Tapahtumatrimmaaja-blogi tarkastelee ja luotaa tapahtumatoiminnan ja -markkinoinnin ajankohtaisia ilmiöitä ja kehitystä. Polttopisteessä ja trimmattavana on niin bisnes-seminaarien kuin yritys-, urheilu- ja kulttuuritapahtumien kehitystrendejä ja haasteita. Tämä blogi ruotii syyskuun lopussa Helsingissä järjestetyn Nordic Business Forumin annin sekä ruusut ja risut.

Nordic Business Forumin anti sekä ruusut ja risut

Seurasin tämänvuotisen Nordic Business Forumin ensimmäistä kertaa paikan päällä. Kokemus tästä Forumista oli toinen viimevuotisen live-striimauksen jälkeen, mutta kaiken kaikkiaan jo noin kahdeskymmenes vastaavankaltaisista kansainvälisistä gurutapahtumista ympäri Eurooppaa. Tässä blogissa arvioin tapahtuman annin ruusuista risuihin kuten viime vuonnakin.

Ruusut ja kohokohdat

Kokonaisuutena Nordic Business Forumin anti ja sisältö oli huomattavasti parempi kuin viime vuonna. Tämänvuotinen Forum tarjosi hyvin uusia ideoita ja täytti odotukseni, muttei ylittänyt niitä. Tapahtuma oli erittäin vaikuttava ja lämpimät kiitokset ansaitsee koko Nordic Business Forumin järjestelytiimi.

Parasta antia puhujista tarjosivat mielestäni professorit Aswath Damodaran ja Gary Hamel sekä Strengths Revolution -liikkeen perustaja ja menestyskirjailija Marcus Buckingham ensimmäisenä päivänä. Toisen päivän helmi oli Don Tapscott. Sain muutoinkin enemmän irti ensimmäisestä päivästä.

1. Professori Damodaran oli positiivinen yllätys. Damodaran haastoi kuulijat ymmärtämään missä vaiheessa yrityksensä elinkaarta he oikein ovat ja toimimaan yritysikänsä mukaisesti. Hänen mukaan yritykset, jotka eivät toimi ikänsä mukaisesti tuhoavat arvoa. Damodaran roolitti mainiosti myös johtamisen ja toimitusjohtajuuden haasteet kussakin yrityksen elinkaaren vaiheessa seuraavasti: 1. Young company: Steve the Storyteller. 2. Growing company: Bob the builder. 3. Mature company: Don the Defender. 4. Declining company: Larry the Liquidator.

2. Gary Hamelin energistä esitystä on aina ilo seurata ja vauhti ei ole hyytynyt hänen aiemmista seminaarivisiitistään Suomeen vuosina 1998 ja 2008. Hamel antoi tuta yritysten hierarkioille ja peräänkuulutti johtajilta enemmän nöyryyttä ja avointa uteliaisuutta. Yritysten on uudistuttava vähintään ympäristönsä muutosvauhdin mukaisesti ja emotionaalisuuden tulisi olla korkeammalla johtajien huoneentauluissa. Yritysten strategiaprosessin haasteen Hamel kiteytti hyvin: ”Strategy is about creating more strategic options”. Hän antoi satikutia myös johtajien juurtuneille preferensseille: ”Many leaders live in denial and miss the future as future is surprisingly different to our preferences.”

3. Kosolti ruusuja saa lisäksi Marcus Buckingham. Buckingham pöllytti rankasti monia yritysten perinteisiä toimintamalleja kuten esim. suoritusarviointeja ja niiden luotettavuutta. Hänen värikäs esitys inspiroi kuulijoita löytämään omat vahvuutensa ja keskittymään niihin heikkouksien kehittämisen sijaan. Menestyäkseen jatkossa yritysten tulee kehittää työyhteisöjä, joissa työntekijät pääsevät hyödyntämään vahvimpia taitojaan valtaosalla työajastaan. Huippujalkapalloilija Leo Messin kuuluisa vasen jalka havainnollisti osuvasti hänen ajatteluaan. Kunkin meistä tulisi löytää oma vasen jalkansa ja jalostaa älykkäästi tätä vahvuutta.

4. Runsas ruusukimppu kuuluu myös Don Tapscottille, joka on yksi maailman johtavista teknologiaguruista. Pitkä kokemus, karisma ja näkemyksellisyys huokuvat hänestä. Ei ihme, että hänet on rankattu kakkoseksi liikkeenjohdon ajattelijoiden arvostetulla Thinkers 50 -listalla. Tapscott pureutui lohkoketjuteknologian suomiin mahdollisuuksiin ja avasi huikeat tulevaisuudennäkymät. Hän kutsuu lohkoketjuteknogiaa uudeksi ”luottamuksen protokollaksi”, joka tarjoaa uuden luotettavan ja huipputurvallisen globaalin alustan arvon välittämiseen liiketoiminnassa. Jos lohkoketjuteknologia lunastaa siihen asetetut lupaukset, edut ja mullistukset ovat mittavia monilla toimialoilla. Muun muassa transaktiokustannukset alenevat merkittävästi, toimitusketjut tehostuvat ja niistä poistuvat turhat välikädet sekä kokonaan uudet liiketoimintamallit valtavaat alaa.

Tasokkaiden esitysten lisäksi Nordic Business Forum tarjosi kosolti verkostoitumismahdollisuuksia. Pitkät tauot, runsas osallistujamäärä, suht hyvä osallistujaprofiili ja oma aktiivisuus mahdollistavat lukuisia kohtaamisia ja arvokasta kokemusten vaihtoa uusien ja tuttujen bisneskontaktien kanssa. Myös asiakaspalvelu ja järjestelyt olivat ensiluokkaista. Näistä iso kiitos ja plussa järjestäjille.

Risut ja odotukset

1. Nordic Business Forumin odotetuin puhuja oli USA:n entinen presidentti Barack Obama. Obaman esitys ei vastannut täysin omia odotuksiani sisällön ja esitystavan osalta. Hän on erittäin karismaattinen, mutta moderoijan vetämä keskusteluformaatti ei ole suosikkini tälläiseen keynote-puheenvuoroon. Varsinkin kun tietää Obaman loistavat puhelahjat. Hän vaikutti myös hieman väsyneeltä. Lie tiukka Euroopan kiertue vaikuttanut? Obamahan piti edellisenä päivänä moderoidun puheenvuoron Oslon Business Forumissa. Ja Nordic Business Forumin jälkeen hän kiirehti perjantai-aamuksi Koldingiin Tanskaan ja kaiken kukkuraksi hänellä oli vielä toinen puheenvuoro samana iltapäivänä Amsterdamissa.

Parasta antia Obaman esityksessä oli hänen nostamansa toivo tulevaisuuteen maailman monien ongelmien ja myllerrysten keskellä. Obama luottaa vahvasti uuteen nuorten johtajien sukupolveen, joka ottaa vastuun ja toteuttaa muutoksen. Hänen loppusanansa olivat myös hyvin rohkaisevat: ”There is no problem that man faces, that the man can’t solve. There is more good than bad people in the world. The challenges that we face today will be overcome.”

2. Valitettavasti yksikään naispuhuja ei kuulunut nyt kohokohtiini. Sosiaalipsykologi Amy Cuddyn ja bestseller-kirjailija Susan Cainin esitysten anti jäi minulle vähäiseksi. Cain puhuu toki ansiokkaasti introverttien hiljaisesta vallankumouksesta, mutta jotain siitä jäi puuttumaan ja puheenvuoro ei tarjonnut minulle niin uutta. Cuddyn viesti ihmisten eleistä, ryhdistä ja kehonkielen merkityksestä tuli selväksi jo tarinan puolivälissä ja esitys venyi liian pitkäksi. Myöskään alppihiihtotähti Lindsey Vonnin korvannut Sheila Heen ei säväyttänyt ”Difficult Conversations” -esityksellään eikä täyttänyt Vonnin jättämää aukkoa.

3. Hieman risuja annan punaisen langan puuttumisesta pääteemojen Artificial Intelligence – Strategy – Performance ja esitysten välillä. Tai ainakaan minä en sitä oikein löytänyt. Tapahtuman linjaus on varmasti harkittu ja on osin ymmärrettävä, kun usea teema puhuttelee laajempaa osallistujajoukkoa.

4. Puhujakaartin ja sisällön osalta yhdysvaltalaiset huippupuhujat saivat mielestäni liian vahvan aseman. Maailmantalouden painopisteen siirtyessä yhä enemmän Aasiaan jäin kaipaamaan mm. enemmän keynote-näkökulmia Aasiasta. Toisena päivänä painottuivat myös liikaa monien teknologia-ajattelijoiden perspektiivit. Ohjelman sisältöä olisi terävöittänyt ainakin yksi enemmän digitaaliseen etiikkaan, vastuullisuuteen sekä humaaneihin kysymyksiin keskittynyt puheenvuoro uusien teknologioiden suomien mahdollisuuksien rinnalla.

Risuja on annettava myös ensimmäisen päivän pituudesta. Klo 18 jälkeen on hyvin haasteellista seurata keskittyneesti puheenvuoroja pitkän päivän päätteeksi, vaikka puhujakaarti olisi kuinka korkeatasoinen. Onneksi 1. päivän viimeinen puhuja oli Marcus Buckingham, jonka mainio provokatiivinen esitys ja energinen lavashow piti kyllä yleisön hereillä.

Kokonaisuutena tämänvuotinen Nordic Business Forum ja sen anti korkeatasoisine puhujineen jäi reilusti plussan puolelle. Ja siitä järjestäjät ansaitsevat ison tunnustuksen ja kiitoksen. On mielenkiintoista nähdä miten Nordic Business Forum pärjää jatkossa kiristyvässä kilpailussa Pohjoismaissa. Samanaikaisesti Helsingin Nordic Business Forumin kanssa kun järjestettiin Oslo Business Forum Oslossa ja European Business Forum Odensessa Tanskassa. Se on ainakin varmaa, että korkeatasoisista puhujista ei voi tinkiä jatkossakaan, kun myös kansainväliset kilpailijat satsaavat huippunimiin ja houkuttelevat tuhansia kuulijoita.